Viikonlopun viettoa mieheni lasten kanssa. Lasten äiti lähestyi tällä viikolla perinteisellä kirjeellä, jossa ohjeisti kolmen sivun verran, minkälaista ruokaa lapsille (ovat kohta aikuisia naisia molemmat) voi antaa. Kirjelmä sisälsi luettelon E-koodeista, allergisoivista ruoka-aineista ja mausteista. Olemme eläneet tällaista uusioperhekuviota kohta kahdeksan vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun minua "huomautetaan" ruoanlaittotaidostani. Kirjeen luettuani otin itseeni kahden minuutin verran ja sen jälkeen laitoin kirjeen paperinkeräykseen. Hetken aikaa teki mieli vastata kirjeellä tai tekstiviestillä, että HANKI ELÄMÄ. Mutta jätin em. tekemättä.

Kuopion piispaksi pyrkivä Miikka Ruokanen vihkisi homon papiksi vain, jos tämä toisi ilmi homoseksuaalisuuttaan matalalla profiililla (Savon Sanomat 16.1.2012).

Olen korkean profiilin omaava hetero ja entinen sinkku. Olen elänyt avoliitossa miehen kanssa kaksikymmentä vuotta, enkä kaipaa avioliittoa enkä muitakaan kristillisiä sakramentteja. Olen eronnut kirkosta viitisentoista vuotta sitten, eikä tällaiset piispaksi pyrkivän keskiaikaiset lausunnot saa minua miettimään takaisin kirkon lampaaksi palaamista.

Ystäväpiiriini kuuluu useita homoseksuaaleja henkilöitä. Yksikään heistä ei ole kirkon palveluksessa, mutta 75 % heistä on kirkon jäseniä. Valtaosa ystävistäni on heteroja (tietääkseni) ja kaksi heistä on kirkon palveluksessa. He luonnollisesti ovat kirkon jäseniä (koska eivät muutoin voisi olla kirkon leivissä). Kaikki heteroystäväni elävät korkean profiilin avo- tai avioliitossa tai ovat sinkkuja. Siitä, minkälaista seksuaalista elämää he heterosuhteissaan tai sinkkuudessaan harjoittavat, minulla ei ole tietoa. Mutta todistetustihan on niin, että alaikäisiin sekaantuvia/sekaantuneita tai muuten vain pervoja (minun mielestä pervoja) on yllättävän paljon meissä ns. tavallisissa ihmisissä.

Kuinka kirkon edustajat voivat vihkiä pappisvirkaan tällaisia korkean profiilin heteroita, jotka taatusti pitävät matalaa profiilia näistä erikoisista, jopa lainvastaisista seksuaalisista toimistaan.

Oikeusasiamies on sitten ottanut kantaa Helsingin kaupunginhallituksen ja henkilöstökeskuksen päätökseen/velvoittavaan ohjeeseen, että työntekijöiden tupakointikielto koskisi myös ns. kahvitaukoa. Eli kahvitauolla tupakointi ei ole luvallista.

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/oikeusasiamies_tupakointikielto_helsingin_tyopaikoilla/

Onko tällaisilla kielloilla todellista vaikutusta siihen, kuinka tehokkaasti työntekijät tekevät työnsä. Määrätyissä työtehtävissä voi nimittäin lorvailla ihan miten paljon oma moraali vaan antaa myöten. Taukoja työn tekemiseen kun ovat niin wc:ssä käynti, siirtyminen pukukopilta varsinaiseen työpisteeseen ja päin vastoin, verkkolehtien lukeminen, verkkopankkitoimenpiteet, kälättäminen käytävässä ymv.

Tupakointikiellolla ilman muuta voidaan saada muutama henkilö vähentämään tupakointia ja muutama voi vaikka lopettaakin sauhuttamisen. Se on hyvä. Mutta eikö suuren ja mahtavan pääkaupungin henkilöstöhallinnon virkamiehillä olisi tähdellisempääkin tekemistä kun vahtia, mitä kahvitauolla todellisuudessa tehdään.

Voisiko työantaja miettiä, että palkitsisi tupakoinnin lopettaneita henkilöitä jotenkin? Saahan Fortumin pääjohtajakin vajaan miljoonan euron vuosipalkan lisäksi noin neljännesmiljoonan suorituspalkkioita: eli johtajalle maksetaan palkan lisäksi siitä, että suorittaa. Ja em. korvausten lisäksi tulee vielä muut kannustimet ja lisäeläkkeet.